Miten yhteinen ajastettu kirjoittamisaika auttaa tekemistä?

Vedän SAMKissa opiskelijoille oppariretriitin ja kirjoitustreffien nimellä kirjoitustuokioita, joissa ideana on oman työn ajastettu tekeminen. Kirjoitustreffini on kahden tunnin rupeama, retriitissä voi työskennellä koko työpäivän. Käytän molemmissa pomodoro-tekniikkaa sen perusajastuksella: teemme 25 minuuttia töitä, jonka jälkeen on 5 minuutin tauko. Retriiteissä on myös pidempiä taukoja.  Työjaksolla tehdään töitä, tauolla ei tehdä.

Sosionomiopiskelija Anu Niskanen-Similä kertoo saaneensa kirjoitustreffeillä aloitetuksi tehtäviä, joiden aloittaminen ilman ennalta sovittuja kirjoitustreffejä olisi venynyt.
– Kirjoitustreffit on antaneet syyn aloittaa ja jatkaa koulutehtäviä, jotka muuten olisivat venyneet tai jääneet aloittamatta hyvään aikaan. Kirjoitustreffien avulla on päässyt yli myös sellaisesta kirjoitusjumista, kun ei vaan saa kirjoitettua mitään.

Voi käyttää missä vain opintojen vaiheessa

Pomodoro-ajastusta voi hyvin käyttää yksinkin, mutta yhdessä tehtynä työskentelyrytmiin sitoutuminen on monille helpompaa. Tarkoitus on siis saada työskentelyaikaa hallintaan – jopa saada lisää kokonaan vapaata aikaa – ja vähentää stressiä. Opiskelijat ovat huomanneet omat kirjoitustapaamisten tarpeensa silloin, kun deadline on lähestynyt: opinnäytetyö on kesken ja uusi työpaikka odottaa, opiskeluaika on päättymässä tai muuta sellaista.

Tapaamisia, myös ”oppariretriittejä”, voi käyttää oman työnsä apuna pitkin opintoja, ei vain opinnäytetyövaiheessa. Eräs opiskelija kertoi pitävänsä sopimistaan tapaamisista kiinni niin kuin mistä tahansa koko vuosikurssinkin lukujärjestyksessä olevasta ajasta.

Pidän retriitit ja kirjoitustreffit pääosin verkossa – aloitin ne pandemia-aikana. Käytän niihin HILL eli SAMKin Cisco Webex -verkkoneuvotteluhuonettani, muutkin alustat tietysti toimisivat. Verkossa on omat etunsa: toisinaan se säästää kaikkien aikaa ja mahdollistaa minulle tapaamisten järjestämisen useammin, mikä koituu opiskelijoiden eduksi. Tapaamisissa on myös ollut vaikkapa Oulussa tai Riihimäellä asuvia opiskelijoita, joille verkkotapaaminen on ainoa tapaamisvaihtoehto. Verkossa opiskelija itse miettii, missä parhaiten saa tehtyä töitä. Yhdelle se onnistuu kotona (keittiössä, vaatekomeron työpöydän ääressä, sohvalla…), toinen on kertonut menevänsä aina kirjastoon.

”Tämähän toimii minulla”

Palautetta kysyessäni kommentit ovat olleet myönteisiä. Osa siitä voi olla kohteliaisuutta. Luotettavin palaute on, että opiskelija tulee uudelleen – ja yleensä kerran mukaan uskaltautuneet ovat tulleet. Tietysti on hienoa kuulla myös spontaanin ilahtuneita reaktioita, kun alun epäusko työskentelytavan toimivuudesta vaihtuu tyytyväisyyteen: ”Tämähän toimii minulla.” Opiskelijat ovat kertoneet aikaansaamisen ja pystyvyyden kokemuksista, uskonvahvistuksesta oman osaamisen suhteen.

Aloin vetää näitä opiskelijoille, koska olin huomannut, että ne toimivat itselleni. Kaikki ei sovi kaikille, mutta sinänsä pomodoro-tekniikka sopii monenlaisille opiskelijoille. Se on design for all -tyyppinen ratkaisu: kokemukseni mukaan siitä hyötyvät paitsi esimerkiksi ADHD- tai lukivaikeusdiagnoosin saaneet opiskelijat myös opiskelijat, joilla ei diagnoosia tai diagnosoitavaa ole.

Joku, jolle olen ehdottanut mukaan tulemista, on sanonut ajatuksen olevan ahdistava. Mitä sinä ajattelet, voisitko kokeilla?

Anne Sankari

Pomodoro-tekniikasta on selkeä opastus Duunitorin sivuilla (avautuu osoitteessa https://duunitori.fi/tyoelama/pomodoro-tekniikka).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *