Artikkelit

Julkaistu

Montako kappaletta lukuja?

Ote sisällysluettelosta, liittyy tekstin aiheeseen.

Otsikko on tarkoituksellisesti hassusti muotoiltu, mutta peruskysymys on sinänsä aiheellinen. Voidaan hyvin kysyä, moneenko päälukuun esimerkiksi opinnäytetyö jaetaan.

Mitään tarkkaa yksiselitteistä määrää ei ole. Hyvässä opinnäytetyössä voi hyvinkin olla vaikkapa kuusi päälukua, tai 10, riippuen aiheesta ja siitä, miten sitä käsittelee. Todennäköisesti päälukuja ei kuitenkaan ole juurikaan tätä enempää. Jos sinulla on 20 päälukua, ohjaajasi varmasti sanoo, että vähennä niitä: yhdistele, ehkä jopa poista jotain. Isostakaan määrästä lukuja ei välttämättä ole haittaa tekstiä prosessoidessa, vaan joitain kirjoittajia tällainen otsikointi voi auttaa, kunhan niitä lopuksi vähentää. Tekstiä on varsin helppo siirrellä, kun sitä on saanut aikaan.

Luku vai kappale?

Mutta miksi oikeastaan päädyin kirjoittamaan kappaleista ja luvuista? Siksi, että ne menevät tosi usein kirjoittajilta sekaisin: puhutaan kappaleista, kun tarkoitetaan lukuja. Onko sillä väliä? On. Jos kerrot lukijalle, että seuraavassa kappaleessa paneudut asiaan tarkemmin, hänen pitää olla selvillä siitä, mitä tarkoitat. Samoin sinun on helpompi ymmärtää kirjoitusohjeita, kun erotat luvun ja kappaleen. Eli kun katsot sisällysluetteloa, näet luvut: pääluvut ja alaluvut otsikoineen. Ne muodostuvat kappaleista.

Kappale koostuu aina yhdestä asiasta, ja kun asia vaihtuu, vaihtuu myös kappale eli tulee kappalejako. Kokenutkin kirjoittaja välillä miettii, jakaako kappaleen nyt vai myöhemmin – mikä olisi selkeintä?

2–2–2

Kun kirjoitetaan nettiin, siis esimerkiksi nettisivuille ja blogeihin, kappaleet voivat olla hyvinkin lyhyitä. Kun kirjoitetaan raporttitekstiä, esimerkiksi opinnäytetyötä, opiskelijoille annetaan usein ohjenuoraksi 2–2–2-sääntö:
1) jos luvun x alla on alalukuja, niitä on vähintään kaksi (siis vähintään x.1, x.2)
2) luvussa (ja alaluvussa) on vähintään kaksi kappaletta
3) kappaleessa on vähintään kaksi virkettä.

Jos kuitenkin jokaisessa luvussa on vain kaksi kappaletta, ja jokaisessa kappaleessa kaksi virkettä, voit todeta, että sekään ei ohjaajasi mielestä ole hyvä!

2–2–2-malli – nuo kaksi viimeistä kakkosta – on selkeä yksinkertaistus, ihan vain ohjenuoraksi, jotta teksti ei olisi pirstaleista ja töksähtelevää, ja jotta asiaakin olisi tarpeeksi. Jonkinlainen vaihtelu tekstissä on siis luontevampaa ja sujuvampaa, kunhan ei mennä aivan ääripäästä toiseen vaikkapa siinä, minkä mittaisia luvut ovat.

Anne Sankari

Kuva: Ote Theseukseen tätä tekstiä julkaistessa viimeksi tallennetusta SAMKin opiskelijan opinnäytetyön sisällysluettelosta (tekijä Salla Ruotsalainen).

Julkaistu

Lähteet ovat lääke

Kuvituskuva: avoimet kirja ja muistiinpanovihko, taka-alalla kirjahyllyssä kirjanselkämykset. Lämmin väritys.

Jotta voi kirjoittaa, on oltava lähteitä. Toistan nykyisin tätä: lähteet eivät ole pakkopullaa, vaan kivijalka. Kysymys ei oikeasti ole siitä, montako lähdettä pitää olla, että opinnäytetyö menee läpi tai eikä siitä, montako kansainvälistä tiedeartikkelia tulee olla kiitettävään arvosanaan. Yksiselitteisiä määrällisiä vastauksia ei ole. Se on kuitenkin selvää, että hyvää tutkimuskirjoittamista – akateemista kirjoittamista, raporttikirjoittamista, you name it – ei ole ilman lähteitä.

Olen pyöritellyt lähdeasioita mielessäni vuosikausia. Nyt tuli mieleen lause: Lähteet ovat lääke. Jaa mihin? Kirjoittamisen kipuiluun, esimerkiksi. Ainakin nämä lähteiden lääkitsevät vaikutukset kannattaa huomioida:

Lähteet ovat lääke,

  • kun ajattelet, että et tiedä aiheesta mitään tai tarpeeksi. Monesti kuulen, että on vaikea kirjoittaa, kun aihe on vieras. Juuri siksi käytät lähteitä. Opiskelijana olet opiskelemassa oman alasi asiantuntijaksi, sinun kuuluukin oppia uutta – siis sinun kuuluu etsiä ja löytää tietoa, muun muassa lukea.
  • kun ajattelet, että sinulla ei ole mitään (tai enempää) sanottavaa asiasta. Se johtuu yleensä siitä, että sinulla ei ole tarpeeksi lähteitä. Kun sinulla on lähteitä, sinulla on myös sanottavaa, eli ns. keksit mistä kirjoittaa.

Lähteillä on dramaattinen vaikutus kirjoittamiseesi. Se ei tarkoita, että ne aina maistuisivat hyvältä tai että niitä olisi helppo niellä. Lisäksi joudut toki myös ”jumppaamaan” tekstin kanssa, pelkkä lähdelääkitys ei riitä. Kirjoittajalla on monenlaiset haasteet itsensä kanssa.

Listasin myös muita vaikutuksia. Lähteet ovat lääke myös

  • kun ajattelet, että et osaa sanoa lähteen asiaa omin sanoin. Käytä useampaa lähdettä ja yhdistele niiden tietoa. Silloin sinun on kirjoitettava niistä omin sanoin (eikä referoida niitä perätysten). Kun tutustut useaan lähteeseen, alat ymmärtää asiaa paremmin. Kun ymmärrät paremmin, omin sanoin kirjoittaminen helpottuu.
  • kun olet epävarma jostain asiasta. Pääset eroon epävarmuudesta tai ainakin suurempaan varmuuteen.
  • kun sinun pitää saada omasta tekemisestäsi enemmän irti. Uusi tekeminen pohjautuu aina vanhaan. Se ei tarkoita, että vanhaan jäätäisiin kiinni, vaan sitä, että pääset rakentamaan omaa työtäsi jo olemassa olevan tiedon pohjalle.
  • moneen tutkimuseettiseen seikkaan: eettinen tutkimus- ja kehittämistyö vaatii aina kunnollista pohjatyötä ja paneutumista aiheeseen eli muun muassa lähteiden käyttöä.
  • siten, että opit paremmaksi kirjoittajaksi, kun käytät lähteitä. Kun luet hyviä lähteitä, kun silmäilet ja syvennyt, näet käytännössä esimerkiksi sitä, miten lähteisiin viitataan, mitä johdantoon kirjoitetaan, miten alallasi kirjoitetaan jne.

Jos lista on mielestäsi täynnä itsestäänselvyyksiä, voit olla tyytyväinen!

Umberto Eco kirjoitti joskus kirjoitusoppaassaan, että ”tutkielma on kuin sika, siitä ei mene mikään hukkaan”. Nykyisin ilmaisussa on ehkä nähtävissä eläintä esineellistävää problematiikkaa toisin kuin Econ lausuman aikaan, mutta idea on ennallaan. Vaikka kaikkea lukemaasi ja tekemääsi et käyttäisikään lopullisessa työssä, olet oppinut niistä uutta.

Anne Sankari

Mainittu:
Eco, U. (1989). Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Vastapaino.

Kuvituskuva: lil_foot_ / Pixabay

Julkaistu

Mikä pomodoro-tekniikka on ja mihin sitä käytän?

yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan (nuolikuvio)

Tutustuin pomodoro-tekniikkaan jo vuosia sitten työretriittiin osallistuessani. Tekniikka on saanut nimensä tomaatinmuotoisesta munakellosta – italian pomodoro tarkoittaa tomaattia. Työretriitti puolestaan on omien töiden hiljaista tekemistä yhteisellä rytmillä.

Pomodoro: keskity sen hetkiseen tekemiseen

Pomodoro-tekniikassa työjaksolla keskitytään siihen tehtävään, mitä on suunniteltu tehtäväksi. Työjakson perusmitta on 25 minuuttia, mutta toki sitä voi muuttaa, jos huomaa jonkin muun toimivan itselle paremmin. Jos pidempi aika ei edistä keskittymistä, kannattaa palata 25 minuuttiin. Työjaksolla muut ärsykkeet rajataan ulkopuolelle: puhelimen kanssa askartelu ja hälytysäänet, sähköpostin ponnahdusikkunat, kahvinhaku, jääkaapilla käynti, juttelu jne.

Perustauko kestää 5 minuuttia, useamman työjakson jälkeen pidetään pidempi tauko. Tauolla ei tehdä työtä. Nyt voi vaikka hakea sitä kahvia! Liikkeelle lähteminen on muutenkin välillä hyväksi. Aina kaikkea muuta elämää ei voi rajata pois keskittymiselle varattuna aikanakaan, mutta silloinkin keskittyminen niin hyvin kuin mahdollista vie työtä eteenpäin.

Pomodoro-tekniikan kehittäjän Francesco Cirillon iskulause on: Tee töitä fiksummin, älä kovemmin, work smarter, not harder. Siinä piilee tekniikan juju. Selkeä tauko auttaa keskittymään työjaksolla. Keskittyessään tekee tehokkaammin ja aikaa vapautuu muuhun. Aika ei kulu välttämishaahuiluun ja aloittamisen miettimisen pohtimiseen.

Pomodoro on helppo järjestää – nyt toimin näin

Pidän opiskelijoille tällä hetkellä sekä oppariretriittejä että kirjoitustreffejä (mitä ne ovat, ks. edellinen kirjoitukseni). Kaikkiin tapaamisiin voivat tulla sekä suomen että englannin kielellä opiskelevat. Osa retriiteistä on kokonaan englanniksi, ja kerran osallistuttuaan suomea taitamatonkin pystyy seuraamaan toiminnan kaavaa myös suomeksi.

Toiminnan kaava on yksinkertainen. Kun mukana on uusia osallistujia, kerron aluksi retriitin ideasta ja toimintatavoista retriitissä. Sen jälkeen ohjaajan puhe onkin yksinkertaista: ”Käydään töihin.” ja ”Nyt on tauko.” Tauoilla saa keskustella, kysyä ohjaajalta neuvoja tai olla hiljaa ja kuuntelematta muiden juttuja.

Tällä hetkellä kirjoitustreffit aikataulutan kuukaudeksi kerrallaan. Lukukauden alussa laitan kalenteriin kaikki retriitit, joita on vähintään kerran kuussa. Retriittejäkin lisään, jos niille on kysyntää ja minulla on kokonainen päivä varattavissa fasilitointiin. Retriitti antaa itsellenikin ohjaajan tehtävästä huolimatta tilaisuuden keskittyä johonkin, enhän retriitin aikana voi osallistua muihin tapaamisiin.

Miten mahtuu kalenteriin ja mistä opiskelijat tulevat?

Miten saan tapaamisia mahtumaan kalenteriini? Kahden tunnin kirjoitustreffit-istunto vie aikaani muulta tekemiseltä korkeintaan 25 minuuttia, yleensä kuitenkin vähemmän. Mielestäni se on hyvin käytettyä aikaa – sitä paremmin, mitä enemmän opiskelijoita on paikalla.

Opiskelijat tulevat kirjoitustapaamisiin eri kautta: joko oma-aloitteisesti nähtyään intranet-sivuni tai -ilmoitukseni, aiheesta kertovan sähköpostin tai esimerkiksi opinnäytetyöohjaajan, opinto-ohjaajan tai erityisopettajan ohjaamina.

Mitä näissä pomodoro-jutuissa parantaisin? Ehkä aloitan brändityön, jotta keskittymistekniikkaa kokeiltaisiin useammin silloinkin, kun ei ole suuria vaikeuksia. Oppariretriitin nimeäkin voisi muuttaa. Keksitkö paremman?

Anne Sankari

Kuva: Pixabay/Geralt

Pomodoro-tekniikasta ja työretriitistä lisää:

Julkaistu

Miten yhteinen ajastettu kirjoittamisaika auttaa tekemistä?

Tiimalasi mittaa aikaa

Vedän SAMKissa opiskelijoille oppariretriitin ja kirjoitustreffien nimellä kirjoitustuokioita, joissa ideana on oman työn ajastettu tekeminen. Kirjoitustreffini on kahden tunnin rupeama, retriitissä voi työskennellä koko työpäivän. Käytän molemmissa pomodoro-tekniikkaa sen perusajastuksella: teemme 25 minuuttia töitä, jonka jälkeen on 5 minuutin tauko. Retriiteissä on myös pidempiä taukoja.  Työjaksolla tehdään töitä, tauolla ei tehdä.

Sosionomiopiskelija Anu Niskanen-Similä kertoo saaneensa kirjoitustreffeillä aloitetuksi tehtäviä, joiden aloittaminen ilman ennalta sovittuja kirjoitustreffejä olisi venynyt.
– Kirjoitustreffit on antaneet syyn aloittaa ja jatkaa koulutehtäviä, jotka muuten olisivat venyneet tai jääneet aloittamatta hyvään aikaan. Kirjoitustreffien avulla on päässyt yli myös sellaisesta kirjoitusjumista, kun ei vaan saa kirjoitettua mitään.

Voi käyttää missä vain opintojen vaiheessa

Pomodoro-ajastusta voi hyvin käyttää yksinkin, mutta yhdessä tehtynä työskentelyrytmiin sitoutuminen on monille helpompaa. Tarkoitus on siis saada työskentelyaikaa hallintaan – jopa saada lisää kokonaan vapaata aikaa – ja vähentää stressiä. Opiskelijat ovat huomanneet omat kirjoitustapaamisten tarpeensa silloin, kun deadline on lähestynyt: opinnäytetyö on kesken ja uusi työpaikka odottaa, opiskeluaika on päättymässä tai muuta sellaista.

Tapaamisia, myös ”oppariretriittejä”, voi käyttää oman työnsä apuna pitkin opintoja, ei vain opinnäytetyövaiheessa. Eräs opiskelija kertoi pitävänsä sopimistaan tapaamisista kiinni niin kuin mistä tahansa koko vuosikurssinkin lukujärjestyksessä olevasta ajasta.

Pidän retriitit ja kirjoitustreffit pääosin verkossa – aloitin ne pandemia-aikana. Käytän niihin HILL eli SAMKin Cisco Webex -verkkoneuvotteluhuonettani, muutkin alustat tietysti toimisivat. Verkossa on omat etunsa: toisinaan se säästää kaikkien aikaa ja mahdollistaa minulle tapaamisten järjestämisen useammin, mikä koituu opiskelijoiden eduksi. Tapaamisissa on myös ollut vaikkapa Oulussa tai Riihimäellä asuvia opiskelijoita, joille verkkotapaaminen on ainoa tapaamisvaihtoehto. Verkossa opiskelija itse miettii, missä parhaiten saa tehtyä töitä. Yhdelle se onnistuu kotona (keittiössä, vaatekomeron työpöydän ääressä, sohvalla…), toinen on kertonut menevänsä aina kirjastoon.

”Tämähän toimii minulla”

Palautetta kysyessäni kommentit ovat olleet myönteisiä. Osa siitä voi olla kohteliaisuutta. Luotettavin palaute on, että opiskelija tulee uudelleen – ja yleensä kerran mukaan uskaltautuneet ovat tulleet. Tietysti on hienoa kuulla myös spontaanin ilahtuneita reaktioita, kun alun epäusko työskentelytavan toimivuudesta vaihtuu tyytyväisyyteen: ”Tämähän toimii minulla.” Opiskelijat ovat kertoneet aikaansaamisen ja pystyvyyden kokemuksista, uskonvahvistuksesta oman osaamisen suhteen.

Aloin vetää näitä opiskelijoille, koska olin huomannut, että ne toimivat itselleni. Kaikki ei sovi kaikille, mutta sinänsä pomodoro-tekniikka sopii monenlaisille opiskelijoille. Se on design for all -tyyppinen ratkaisu: kokemukseni mukaan siitä hyötyvät paitsi esimerkiksi ADHD- tai lukivaikeusdiagnoosin saaneet opiskelijat myös opiskelijat, joilla ei diagnoosia tai diagnosoitavaa ole.

Joku, jolle olen ehdottanut mukaan tulemista, on sanonut ajatuksen olevan ahdistava. Mitä sinä ajattelet, voisitko kokeilla?

Anne Sankari

Pomodoro-tekniikasta on selkeä opastus Duunitorin sivuilla (avautuu osoitteessa https://duunitori.fi/tyoelama/pomodoro-tekniikka).

Julkaistu

Miten ja milloin käytät aikaa opiskeluun? Otteita muistiinpanoista

Tämän tekstin kirjoittaminen sai alkunsa, kun vuoden lopuksi putsailin pöytääni ja kävin läpi vanhat muistiinpanovihkoni. Olin tehnyt lukuisia kirjauksia ajankäytöstä. Nostan tähän muutaman helmen opiskelunäkökulmalla ryyditettynä:

Mitä on tärkeintä tehdä juuri nyt? Keskitynkö (opinnäytetyö)raportin kirjoittamiseen? Jos sanon ”kyllä” johonkin (tai peräti kaikkeen) muuhun, minulle jää tärkeämpään asiaan vähemmän aikaa. (Viisaus kuultu tiimipalaverissa 4.3.2014.)

Moni asia on ”yksinkertaista, muttei helppoa”: esimerkiksi pieni vatsalihas- tai hengittelyharjoite jää helposti tekemättä. (Ajatus kollegalta Marko Mikkolalta mindfulness-infossa joskus v. 2019.) Minä voisin kysyä itseltäni: Saatko tavaksi kirjoittaa vähän päivässä, esimerkiksi aina sen 10 minuuttia (ks. Svinhufvud, avautuu SAMK Finnaan) vai jääkö se tekemättä? Yksinkertaista, muttei helppoa – ennen kuin tulee tavaksi. Mitä sinä haluaisit hyväksi tavaksesi?

Tähän olin piirtänyt oikein raamit ympärille: ”Suunnittele viikkosi ja päiväsi. Jaa työpäiväsi esim. neljään osaan, kullekin tavoite.” Tässä olisi itsellä oppimista – siksi kai siihen raamit olikin väkerretty. Keskittymistä voi sitten vielä terävöittää vaikkapa pomodoro-tekniikalla (avautuu uuteen ikkunaan Duunitori-sivustolle). Se on yksinkertaisuudessaan hämmästyttävän toimiva.

Helsingin Sanomien haastattelussa ( 10.11.2019, avautuu artikkeliin HS-tilaajalle) aivotutkija Tapani Riekki puolestaan kertoi seitsemän tapaa taltuttaa keskittymistä häiritsevä kaaos. Tässä keskeiset, joita voi hyödyntää opiskelussakin:

  • Pidä sähköposti (ja muut ei kiireiset ilmoitukset) äänettömänä ja pois silmistä.
  • Tee vain yhtä asiaa kerrallaan. ”Multitasking on illuusio. ”
  • Sovi pelisäännöt (esimerkiksi milloin saat opiskella ilman, että kukaan keskeyttää).
  • Tee muistiinpanoja (ja tee aina samaan paikkaan, jottei tarvitse etsiskellä).
  • Kokeile erilaisia työtapoja, mutta vain yhtä kerrallaan. Mieti mikä onnistui.

Rauhoita. Saat paremmin valmista.

Samasta mediasta (HS 13.10.2019) oli myös muistiinpano, joka muistuttaa siitä, että sama ei aina ole parasta kaikille: Muun muassa aivojen toiminnasta kirjoittava tietokirjailija ja ”aamuihminen” Daniel H. Pink kertoi opetelleensa tekemään asiat itselleen otolliseen aikaan ja käyttävänsä aamuihmisen luovat ja keskittymiselle otolliset aamutunnit kirjoittamiseen. Hän kirjoittaa kunnes on saanut valmiiksi tietyn määrän tekstiä. ”Aikaisemmin tuhlasin nämä arvokkaat tunnit vastailemalla sähköposteihin ja selailemalla somea. Nykyisin jätän jopa puhelimeni työhuoneen ulkopuolelle”. Toinen muutos oli hänelle tärkeän kuntoilun siirto aamusta iltapäivään, mikä tuntui heti paremmalta. Kolmas muutos oli työnteon tietoinen tauottaminen: ”Pidän taukoja enemmän kuin ennen. Aivojen kannata tehokkain tapa on tehdä pieni kävelylenkki ulkona. Pyrin tekemään niin säässä kuin säässä.”

Oliko muistiinpanoistani iloa? Joka tapauksessa työniloa sinulle, ja hyvää vapaata aikaa myös!

Kuva: Kuvaaja Heiner palvelusta Pexels.

31.1.2022 lisätty loppuun virke.

Julkaistu

Kirjoittamiseen harjaantuu – opiskelijoiden ja opettajan mietteitä kirjoittamisesta

Tutkimusviestinnän opintojakson orientaatiotehtävässä opiskelijat kertoivat osaamisestaan ja oppimistavoitteistaan ja kommentoivat toistensa vastauksia. Monella oli paljon kokemuksia siitä, mikä toimii, ja ajatuksia siitä, mikä voisi toimia aiempaa paremmin. Se viritti ideoita muissa:  ”Ajattelutapasi ja oppimistavoitteesi laittaa minut ajattelemaan enemmän ja lisäämään myös omia oppimistavoitteitani.”

Kirjoita versio ja muokkaa

Keskustelua käytiin muun muassa tekstin luettavuudesta: se on kaikilla aloilla tärkeää jo asian perille menemiseksi. Moni kirjoitti lukijan huomioimisesta ja halusi oppia siitä lisää. Yksi tavoittelee tiiviimpää tekstiä, toinen puolestaan tekstin riittävää avaamista.

Jotta teksti olisi sujuvaa, sitä pitää muokata. Jonain inspiraation tai flow’n hetkenä voi syntyä valmista tekstiä, mutta yleensä muokkauksen voi ottaa lähtökohdakseen.

Kirjoittamisprosessi pysähtyy helposti kokonaan, kun metsästää niitä viimeisteltyjä täydellisiä lauseita. Aionkin kurssilla harjoitella raakaversioiden luomista, jotka vasta lopuksi hiotaan viimeisteltyyn muotoon.

Huomaan tyypillisesti miettiväni yksittäisiä virkkeitä alusta loppuun asti ennen kuin kirjoitan mitään — Haluaisin — kokeilla vaihtoehtoisia tapoja kirjoittaa, jossa keskityn enemmän tekstini vaiheittain paremmaksi muokkaamiseen.

Ota etäisyyttä tekstiin

Tekstiä voi ja kannattaa luetuttaa sopivalla lukijalla. Itsekin tekstinsä voi nähdä uudessa valossa:

On muuten ihan tosi, että kirjoitusprosessia tulisi tehdä vähitellen. Usein kun tauon jälkeen jatkaa kirjoittamista, voi nähdä omat ”virheet”, joita ei välttämättä huomaa nopean kirjoitusprosessin aikana.

– – – usein kaikki raportit tulee tehtyä yhdeltä istumalta, ja vielä hetkeä ennen palautusta. Ja usein käy myös niin, että syntyy uusia ajatuksia, kun on palauttanut raportin, ja nämä olisi voinut estää tekemällä raporttia vaiheittain.

Joka hetki ei tekstiä synny: ”Itselläni riippuu myös hetkestä, koska kykenee tuottamaa hyvää tekstiä. Väkisin sitä on ihan turha yrittää.”  Joskus on tosiaan parempi tehdä vaikkapa kävelylenkki kuin istua koneen ääressä. Kysymys on kuitenkin eri asiasta kuin inspiraation odottamisesta (linkki avautuu toiseen blogitekstiini).

Panosta hyviin lähteisiin

Opintojaksolla edellytetään lähdeviittausten hyvää osaamista. Vinkki 1: Lähteet kannattaa merkitä heti muistiin.

 Arvostan asianmukaista lähdeluettelointia myös siksi, että jos aihe erityisesti kiinnostaa, on hyvästä lähdeluettelosta helppo edetä syventämään omia tietoja lukemalla laajemmin aiheesta.

Ennen kuin lähteitä pääsee merkitsemään, niitä on osattava hakea kriittisesti informaatioviidakosta. Hakukoneet mahdollistavat vallankin yleistiedon helpon löytämisen.

— varsinaista tutkimustyötä tehdessä itseäni mietityttää erityisesti lähteiden luotettavuuden arviointi, jonka koen olevan ensisijaisen tärkeää opinnäytetyötä tehdessä sekä tietysti työelämässä.

Tässä tavoitetta kerrakseen: ”… kurssin jälkeen jumitetaan vähemmän ja ollaan kriittisempiä”.

Anne

PS. Konkretisoin omaa tekstin muokkaamistani: Ensimmäinen versio yllä olevasta tekstistä oli selvästi pidempi, merkkejä yli 5000 välilyönteineen, ja muistiinpanoissa olisi ollut lisää asiaa. Otin tavoitteeksi korkeintaan 3000 merkkiä, joka on esimerkiksi yliö- tai kolumnityyppisten tekstien maksimipituus monissa lehdissä. Kirjoittajilla, joilla ongelmana ovat liian pitkät tekstit, tuskallisena haasteena on lyhentäminen – kuten minulla tässä. Osalla kirjoittajista ongelmana on se, että tekstiä ei synny – lainkaan, tai että kirjoittaa liian tiiviisti.

Kuva: Marisa Sias, Pixabay

Julkaistu

Insinöörin opinnäytetyön pulmakohtia

Olen viime vuoden aikana lukenut erityisen paljon insinöörien opinnäytetöitä. Käyn tässä tekstissä läpi yleisiä muotoon liittyviä pulmakohtia. Huomioista voi olla hyötyä myös muilla aloilla.

1. Sisällysluettelo: onko orpoja lukuja?

Tarkista, että sinulla ei ole yksinäisiä alalukuja. Jos sisällysluettelossasi on esimerkiksi 3.1 tai 5.2.1, siellä tulee olla myös vähintään 3.2 ja 5.2.2. Kysymys on jaottelusta: ykkösellä on oltava myös ”kaveri”. Jos ei ole, usein hyvä ratkaisu on poistaa otsikko ja jättää teksti ylemmän otsikkotason yhteyteen.

2. Luvun mitta: Onko otsikon alla vain yksi kappale?

Otsikoita on liikaa tai tekstiä liian vähän, jos otsikon jälkeen on vain yksi kappale tekstiä.

3. Kappaleen mitta: Onko yhden virkkeen kappaleita?

Yhden tai kahden virkkeen kappale saa olla raporttitekstissäsi vain äärimmäinen poikkeus. (Blogiteksti, kuten tämä, on eri laji.)

4. Luettelot: Onko tekstisi luettelomainen?

Luetelmia voi käyttää lukijan avuksi. Liika on liikaa.

5. Kuvat ja taulukot: Viittasithan tekstissä?

Käytä kuvia ja taulukoita havainnollistamiseen ja tiivistämiseen. Viittaa niihin aina niiden edellä. Muista kuvan otsikko kuvan alle ja taulukon otsikko taulukon päälle. Kuvaa ja taulukkoa selostetaan vielä niiden jälkeen.

6. Kuka puhuu: Minä vai passiivi?

Tarkista opinnäytetyösi ohjaajalta, millaisessa muodossa hän odottaa alalla kirjoitettavan: onko minä-muoto virhe vai toivottavaa? Tästä on erilaisia näkemyksiä. Tiivistelmä kuitenkin kirjoitetaan passiivin imperfektiin: tehtiin, tarkasteltiin jne.

7. Lähteet: Miksi pitäisi olla monta lähdettä samasta asiasta?

Hyvät lähteet auttavat sinua. Lisäksi ne vakuuttavat lukijaa siitä, että tiedät mistä kirjoitat. Teksti on vakuuttavaa, kun käytät useampaa kuin yhtä lähdettä, jopa silloin kun ne käsittelevät samaa asiaa samalla tavalla.

Bonusvinkki: Jos kerrot esimerkiksi toimeksiantajasta sen nettisivujen pohjalta, muista ottaa etäisyyttä markkinointitekstiin. Raporttiin ei kirjata markkinointikieltä faktoina.

8. Lähdeviittaukset: Katsoitko ohjetta vai komeileeko viitteenä nettilinkki?

Tekstiviite on lyhyt. Lähde selostetaan lähdeluettelossa. Lähde löytyy luettelosta sillä, millä siihen tekstissä viittaat.

Bonusvinkki: Lähdeluettelon saa Wordissa aakkosjärjestykseen helposti, kun valitset luettelon tekstin ja napautat A-Z-kuvaketta.

Muuttuiko raporttisi näiden läpikäymisen jälkeen?

Vinkkaan vielä yhden asian: Jos huomaat, että oikeinkirjoitus – esimerkiksi yhdyssanat – takkuaa, kannattaa katsoa apua mainiosta Kielitoimiston ohjepankista (aukeaa uuteen välilehteen sivustolla kotus.fi).

—

25.1.2022 Lisäys kohtaan 8: Suomenkielisessä Wordissä bonusvinkissä mainittu kuvake on ”A-Ö”.

Kuvituskuva: Pixabay /Vidhyarti Darpan

Julkaistu

Inspis vastaan perspis – onko aloittaminen vaikeaa?

Onko kirjoittamisen aloittaminen vaikeaa? Joskus on. Vaikka annan muille kikkoja kirjoittamisen aloittamiseen, oma kirjoittaminen välillä hautautuu muun tekemisen alle. Jää kirjoittamatta.

Nyt minun on pakko kirjoittaa heti jotain, koska yhden toisen tekstin olen luvannut ensi viikoksi. Siispä otin kirjoittamiselle aikaa heti aamusta. Siinäpä se:

Ajan ottaminen kirjoittamiselle. Minusta tuntuu, että silloin kun on paljon ideoita, ei ole aikaa. Minua inspiroivat usein opiskelijoiden tekstit. Kuitenkaan silloin, kun palautteenanto on kuumimmillaan, en muka ehdi kirjoittaa.

”Kirjoita 10 minuuttia” on hyvä neuvo. Keskittyneenä hyvinkin lyhyessä ajassa kirjoittaa hämmästyttävän paljon. Mainion kirjoittamisen opettajan Kimmo Svinhufvudin (aukeaa uuteen välilehteen sivustolla https://kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/) sanoin: Kun kirjoittaa 10 minuuttia aamulla, koko päivä on aikaa kaikelle muulle. Kun sen näin sanoo, tuntuu että harvoin on hyvää syytä jättää kirjoittamatta.

Riman alentaminen. Pyri riittävään, älä täydelliseen. Kun saa aloitettua, pystyy muokkaamaan. Loppujen lopuksi saattaakin ylittää paitsi riman, myös itsensä – ja saavuttaa mainion tuloksen.

Pakko. Yksi kirjoittamisen konsti on pakkokirjoittaminen. Se on juuri sitä, mitä kertookin olevansa: pakottautumista.

Deadline, palautuspäivä eli aineistopäivä on jossain määrin sukua pakolle: se ajankohta, jolloin sovitun asian pitää olla tehtynä. Tietoisuus siitä auttaa kaikkia, vaikka toteutus vaihtelisikin mahdollisimman pikaisesta viime minuuteille.

Inspiraatio. Joku viisas on sanonut, että kirjoittamisessa inspiraation osuus on prosentin luokkaa ja kovaa työtä, hikoilua, perspiraatiota loput 99 prosenttia. Ajatuksen viisaus on siinä, että inspiraatiota ei pidä jäädä odottamaan. Odottavan aika voi olla pitkä.

Jos inspiraatio iskee, pyri hyödyntämään sitä saman tien. Varmin keino saavuttaa inspiraatio on aloittaa kirjoittaminen.

—

Kuvituskuva: Pixabay /khamkhor