Yhteiskirjoittaminen on työskentelyä, jonka tuotos on kahden tai useamman kirjoittajan yhteinen teksti. Kirjassaan Yhteiskirjoittaminen – vuorovedoin kirkkaaseen tekstiin Johanna Isosävi ja Camilla Lindholm (2025) kirjoittavat yhteiskirjoittamisesta erityisesti tutkijoiden näkökulmasta, Moni asia on kuitenkin sovellettavissa paritöinä kirjoitettaviin opinnäytetöihin. Ensimmäinen sovellettava asia on: ”Yhteistyöhön ei kannata ryhtyä olettaen, että joku toinen tekee kirjoittamisen puolestasi” (Isosävi & Lindholm, 2025, s. 49–50).
Hyödyt ja ilot
Yksi yhteiskirjoittamisen hyödyistä on työkuorman ja prosessoinnin jakaminen. Parhaimmillaan kirjoittajat täydentävät toisiaan omilla vahvuuksillaan. Esimerkiksi Isosävi ja Lindholm ovat yhdessä kirjoittaessaan hyödyntäneet sitä, että toinen on nopeampi raakatekstin kirjoittajana ja toinen kunnostautuu muokkaajana.
Aikataulu voi pitää paremmin, kun ei kirjoita yksin. Kirjoittajakumppani motivoi itseä ja tuottaa myös tilivelvollisuuden: et voi jättää osuuttasi tekemättä. Tekijät voivat sparrata ja inspiroida toisiaan. Parhaimmillaan on mielekästä, tehokasta ja ajattelua laajentavaa pähkäillä yhdessä.
Harmit ja hidasteet
Eteen voi yhtä lailla tulla haasteita. Kirjoittajat voivat olla toimintatavoiltaan niin erilaiset (tai haitallisella tavalla samanlaiset), että työ ei etene sujuvasti.
Työskentelytavoista kannattaa ja pitää puhua ennen kuin varsinainen työskentely aloitetaan. Ennakointi auttaa sekä välttämään että selvittämään ongelmia. Mitä jos et esimerkiksi pysty pitämään aikataulua: saako opparikaverisi kirjoittaa työn omissa nimissään valmiiksi, vaikka aihe olisi sinun ideoimasi?
Elämässä tapahtuu kaikenlaista, joten kirjoittamista voi haastaa moni asia, jota ei ole voinut ennakoida. Jos ongelmia tulee, keskustelutaito on arvossaan. Työskentely on tasapainoilua omien rajojen ja joustavuuden kanssa, mutta ongelmien paisumista ei pidä odottaa.
Mistä kannattaa sopia?
Mistä sitten kannattaa sopia? Ainakin olisi syytä miettiä yhteinen ymmärrys ja tavoitteet siitä,
- millaista tekstiä ollaan tekemässä
- miten työskennellään ja missä aikataulussa
- miten ja milloin annetaan palautetta
- miten pystytään tekemään kompromisseja. (Isosävi & Lindholm, 2025, s. 79, 81–103, 140).
Tekemistä voidaan johtaa ja roolittaa eri tavoin – parityönä tehtävä työ on parhaimmillaan “dynaamisen duon” yhteisesti johtama ja roolitus toinen toistansa täydentävää. Myös erilaisia työpanoksia voidaan arvostaa. Voidaan esimerkiksi sopia siitä, kirjoitetaanko eri osia yhtä aikaa rinnakkain vai kirjoittaako joku ensimmäiset versiot. Toinen voi kirjoittaa muistiinpanot lukemastaaan kirjasta, joita toinen sitten sovitusti muokkaa tai antaa niistä palautetta. Kaikissa tavoissa on omat hyötynsä ja haittansa. (Isosävi & Lindholm, 2025, s. 102, 137-138.) Opinnäytetyössä, joka monelle on ensimmäinen pitkä raportti, on järkevää myös sopia muutoksista toimintatapaan, jos käytetty tapa ei toimi.
Millainen olet kirjoittajana ja kirjoittajakaverina?
Mihin voimme vaikuttaa? Itseemme ja omaan toimintaamme. Lagstedt ym. (2021) antavat tutkijoille yhteisartikkelien kirjoittamiseen ohjeet, joissa hekin korostavat varhaista sopimista yhteisestä näkemyksestä. Opinnäytetyön tekijöille sopii hyvin tämäkin neuvo: “Älä väitä mitään mitä et voi perustella asiallisesti.” Tekstiä ei myöskään pidä muuttaa oman kuningasideansa myötä toisenlaiseksi sopimatta siitä kirjoittajakaverin kanssa.
On hyvä tiedostaa omat toimintatapansa. Voiko niitä tarvittaessa muuttaa? Mitä pitää sopia, jotta pystytään esimerkiksi työskentelemään yhteisellä alustalla? Jos kanssakirjoittaja haluaa tehdä työtään rauhassa, häntä voi pyytää kertomaan, milloin tekstiä saa käydä katsomassa. Myös palaute on herkkä asia. Vaikka itse kuvittelisi auttaneensa, toinen voi kokea rakentavan palautteen mitätöinniksi tai riittämättömyyttä taidoistaan.
Esa Laihanen (2006) listaa vanhassa mutta edelleen toimivassa tekstissään yhteiskirjoittamisen edellytyksiä, etuja ja haasteita – vahva suositus siis sille tekstille edelleen! Laihanen tiivistää yhteiskirjoittamisen olemuksen siihen, että kirjoittajien tulisi kokea teksti sekä omaksi että yhteiseksi. (Laihanen, 2006.) Kokonaisuuden pitäisi myös näyttää yhdessä kirjoitetulta.
Perusneuvot prosessiin voisivat olla: pidä aikataulu, älä katoa, äläkä oleta.
Lähteet
Isosävi, J. & Lindholm, C. (2025). Yhteiskirjoittaminen: Vuorovedoin kirkkaaseen tekstiin. Art House. (Teksti perustuu erityisesti tähän kirjaan ja omiin kokemuksiin.)
Lagstedt, A., Kauppinen, R. & Lindstedt, J. (10.1.2021). Sujuvaa yhteiskirjoittamista! Yhteiskirjoittamisen lista auttaa yli sudenkuoppien. Kreodi. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021100149185
Laihanen, E. (2006). Yhdessä kirjoittaminen ja yhteiskirjoittaminen. Kirjoittajan ABC. Haettu 16.10.2025 osoitteesta https://webcgi.oulu.fi/oykk/abc/kirjoittamisprosessi/yhdessa_kirjoittaminen_ja_yhteiskirjoittaminen/
—
Kuva: Anastasia Shuraeva, Pexels (avautuu uuteen välilehteen)