Jotta voi kirjoittaa, on oltava lähteitä. Toistan nykyisin tätä: lähteet eivät ole pakkopullaa, vaan kivijalka. Kysymys ei oikeasti ole siitä, montako lähdettä pitää olla, että opinnäytetyö menee läpi tai eikä siitä, montako kansainvälistä tiedeartikkelia tulee olla kiitettävään arvosanaan. Yksiselitteisiä määrällisiä vastauksia ei ole. Se on kuitenkin selvää, että hyvää tutkimuskirjoittamista – akateemista kirjoittamista, raporttikirjoittamista, you name it – ei ole ilman lähteitä.
Olen pyöritellyt lähdeasioita mielessäni vuosikausia. Nyt tuli mieleen lause: Lähteet ovat lääke. Jaa mihin? Kirjoittamisen kipuiluun, esimerkiksi. Ainakin nämä lähteiden lääkitsevät vaikutukset kannattaa huomioida:
Lähteet ovat lääke,
- kun ajattelet, että et tiedä aiheesta mitään tai tarpeeksi. Monesti kuulen, että on vaikea kirjoittaa, kun aihe on vieras. Juuri siksi käytät lähteitä. Opiskelijana olet opiskelemassa oman alasi asiantuntijaksi, sinun kuuluukin oppia uutta – siis sinun kuuluu etsiä ja löytää tietoa, muun muassa lukea.
- kun ajattelet, että sinulla ei ole mitään (tai enempää) sanottavaa asiasta. Se johtuu yleensä siitä, että sinulla ei ole tarpeeksi lähteitä. Kun sinulla on lähteitä, sinulla on myös sanottavaa, eli ns. keksit mistä kirjoittaa.
Lähteillä on dramaattinen vaikutus kirjoittamiseesi. Se ei tarkoita, että ne aina maistuisivat hyvältä tai että niitä olisi helppo niellä. Lisäksi joudut toki myös ”jumppaamaan” tekstin kanssa, pelkkä lähdelääkitys ei riitä. Kirjoittajalla on monenlaiset haasteet itsensä kanssa.
Listasin myös muita vaikutuksia. Lähteet ovat lääke myös
- kun ajattelet, että et osaa sanoa lähteen asiaa omin sanoin. Käytä useampaa lähdettä ja yhdistele niiden tietoa. Silloin sinun on kirjoitettava niistä omin sanoin (eikä referoida niitä perätysten). Kun tutustut useaan lähteeseen, alat ymmärtää asiaa paremmin. Kun ymmärrät paremmin, omin sanoin kirjoittaminen helpottuu.
- kun olet epävarma jostain asiasta. Pääset eroon epävarmuudesta tai ainakin suurempaan varmuuteen.
- kun sinun pitää saada omasta tekemisestäsi enemmän irti. Uusi tekeminen pohjautuu aina vanhaan. Se ei tarkoita, että vanhaan jäätäisiin kiinni, vaan sitä, että pääset rakentamaan omaa työtäsi jo olemassa olevan tiedon pohjalle.
- moneen tutkimuseettiseen seikkaan: eettinen tutkimus- ja kehittämistyö vaatii aina kunnollista pohjatyötä ja paneutumista aiheeseen eli muun muassa lähteiden käyttöä.
- siten, että opit paremmaksi kirjoittajaksi, kun käytät lähteitä. Kun luet hyviä lähteitä, kun silmäilet ja syvennyt, näet käytännössä esimerkiksi sitä, miten lähteisiin viitataan, mitä johdantoon kirjoitetaan, miten alallasi kirjoitetaan jne.
Jos lista on mielestäsi täynnä itsestäänselvyyksiä, voit olla tyytyväinen!
Umberto Eco kirjoitti joskus kirjoitusoppaassaan, että ”tutkielma on kuin sika, siitä ei mene mikään hukkaan”. Nykyisin ilmaisussa on ehkä nähtävissä eläintä esineellistävää problematiikkaa toisin kuin Econ lausuman aikaan, mutta idea on ennallaan. Vaikka kaikkea lukemaasi ja tekemääsi et käyttäisikään lopullisessa työssä, olet oppinut niistä uutta.
Anne Sankari
Mainittu:
Eco, U. (1989). Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. Vastapaino.
Kuvituskuva: lil_foot_ / Pixabay